Kooltaan suppilovahvero on pienikokoinen ja muodoltaan torvimainen. Sitä on usein etsittävä sammaleen seasta. Se kasvaa kuitenkin lähes aina ryhmissä. Yhdestä paikasta saa usein litroittain, jopa ämpäreittäinkin suppilovahveroita. Lakin halkaisija on useimmiten vain muutamia senttejä. Sen lakki on kellertävän tai harmahtavan ruskea, keskellä on selvä suppilo. Suppilon keskeltä on useimmiten selvä reikä onttoon jalkaan, joka on kellertävä ja melko pitkä ja hoikka. Alapinnan harvat helttamaiset poimut ovat leveitä, johteisia ja haaroittuvia. Sienen maku ja tuoksu ovat mietoja.

Suppilovahvero voidaan säilöä pakastamalla tai kuivaamalla ja se sopii monin tavoin käytettäväksi ruuanvalmistuksessa. Maku on mieto ja lievästi makea, jalkaosa on sitkeä. Sieni on lähes aina toukaton.  Putsaaminen on helppoa, irtoroskat kuten sammaleen palat tms. pois sieniharjalla (usein ovat ihan puhtaita) ja vain jalan tyviosaa leikataan (multainen).

Samankaltaisia lajeja

Suppilovahveron näköisellä kosteikkovahverolla lakin alapinta on oranssi tai valkoinen ja lähes sileä, kun taas suppilovahveron lakin alapinta on usein harmaa. Myös kosteikkovahvero on ruokasieni.

Kultaheltta on myös erehdyttävästi suppilovahveron näköinen, mutta ei ole ruokasieni. Harvinainen nuhruvahvero sekä rustonupikka muistuttavat myös suppilovahveroa.

 HUOM:  Suppilovahveroa ei pidä sekoittaa samankaltaisilla alueilla kasvavaan suippumyrkkyseitikkiin (Cortinarius rubellus) joka on tappavan myrkyllinen!