HENNAN SIENESTYSKOULU

Sienikoulussa neuvon sienestysvinkkejä jotta sinäkin löytäisit elämäsi parhaat sienisaaliit ! 

Olen mielestäni melko hyvä sienestämään ja uskon että hyvien sieniapajien löytäminen ei ole tuurista kiinni vaan siitä, että  hyvä sienestäjä tuntee metsätyyppejä ja maastoja, ymmärtää mennä hieman suurempiin metsiin kuin ihan taajamassa kiinni olevaan -   ja  muutamia muitakin tärkeitä asioita tulee pitää mielessä hyvää sienimetsää etsiessä.

Jos menen metsään,  kerään aina vähintään ämpärillisen tai pari sitä sientä mitä varten metsään menen.  Kantarelleja löydän valtavina keltaisina "mattoina" ja niitä  löydän niin paljon että voin hyvin kerätä ne jo pieninä "naperoina" sillä tiedän että saan niitä aina lisää kun haluan. Kerran eräs ystäväni sanoi että "miksen anna kantarellien kasvaa suuriksi, niin saisin sitten enemmän". Ne pienet ovat parempia, kun ovat kiinteitä, ja ovat toki kauniimpiakin ruoassa ja minä saan niitä niin paljon kuin haluan (=paljon) joten ei ole syytä antaa kantarellien kasvaa suuremmiksi.

Korvasieniä kerään ämpärikaupalla, samoin suppilovahveroita.  Herkkutatteja kerään hyvänä vuonna niin etten meinaa jaksaa kantaa niitä metsästä pois.  Välillä korit ja kestokassit ovat niin täynnä tatteja, että on jo pitänyt sulkea silmät päästäkseen pois metsästä (ettei matkalla autolle näe enempää sieniä).  En tässä siis kehuskele jotta sinulla tulisi paha mieli kun luet, vaan haluan sinun ymmärtävän että  kun vähän näkee vaivaa löytääkseen hyvät sienimaastot, niin kyllä Suomen metsissä sieniä riittää!! Muistan lukeneeni että Suomen metsien ruokasienistä kerätään talteen noin 5 % ja 95%  jää metsiin. 

aloitan sienikoulun kertomalla herkkutateista.

OSA 1. HERKKUTATIT

Herkkutatti eli kivitatti   on tanakka, kiinteä ja muodoltaan helposti tatiksi tunnistettava. Sen malto on kiinteää ja pähkinämäistä. Herkkutatti elää symbioosissa useiden puulajien kanssa, mutta se kasvaa mieluiten metsänpohjassa, jossa ei ole aluskasvillisuutta.

Voit halutessasi katsoa  Herkkutatin ja Männynherkkutatin kuvat Wikipedista http://fi.wikipedia.org/wiki/Herkkutatti    ja  samassa on myös kuva myrkyllisestä piruntatista sekä syötäväksi kelpaamattomasta ja ruoan pilaavasta sappitatista.

Kannattaa myös katsoa kuva lehmäntatista http://fi.wikipedia.org/wiki/Lehm%C3%A4ntatti

 joka ei ole hyvä ruokasieni. Lehmäntatilla on kuitenkin aina kapea jalkaosa joten se on helppo tuntea. Se ei myöskään koskaan ole niin "kiinteä" kuin Herkkutatti.

Herkkutatin erottaminen sen lähilajeista onnistuu melko helposti. Männynherkkutatista tavallisen herkkutatin erottaa siitä, että männynherkkutatilla pillistön kärjet ovat hennon punaruskeat. Herkkutatti muistuttaa päältäpäin erehdyttävästi myös sappitattia (Tylopilus felleus), jolla on jalassa myös samantapainen verkkokuvio. Sappitatin jalan verkkokuvio on kuitenkin pohjaväriä tummempi, herkkutatilla pohjaväriä vaaleampi. Lisäksi sappitatin maku on karvas. Sen pillit ovat myös punertavat ja malto tummuu kosketuksesta. Kivitattien (Boletus) sukuun kuuluu myös myrkyllisiä lajeja, esimerkiksi piruntatti (B. satanas). Useimmilla näistä myrkyllisistä lajeista pillit, jalka tai molemmat ovat kuitenkin räikeän punaisia.

HENNAN PARHAAT SIENESTYSVINKIT: 

1.     käytä kerran hieman aikaa löytääksesi hyvät sienipaikat. Kun kerran löydät hyvät paikat, voit käydä niissä vuosia / vuosikymmeniä. Minä olen etsinyt omat paikat yli 10 vuotta sitten ja  nykyään vain "haen" sieneni pois  juuri niiltä samoilta paikoilta missä ne ovat aina olleet.  Seuraavaksi ajattelet: "mutta sitten joku muu löytää minun sienipaikat…"  Mutta ei löydä, jos noudatat myös seuraavaa ohjetta (katso kohta 2):

2.     älä sienestä vain lähimetsässäsi. Älä sienestä mökkien ja talojen viereisissä metsissä.  Älä sienestä suurten teiden varsilla.  Tärkeää on että a) menet metsiin jossa ei ole asutusta lähellä (tutkaile karttaa tai ajele hieman ympäriinsä kunnes olet kaukana taajamista) ja b)  menet tarpeeksi kauas metsässä eli älä jää autoteiden lähelle.  Useimmat sienestäjät pyörivät ihan 100-200 metriä tien varresta mitattuna mutta kun uskallat mennä 500 m - 1 kilometrin päähän niin johan alkaa sieniä löytyä!!!  Ota kompassi / kartta tai gprs laite mukaan, ja muista käyttää hyväksi auringon sijaintiakin jos on aurinkoinen päivä.   Kuinka usein sitä näkeekään että auto on parkkeerattu  vilkkaan mökkitien varrelle sellaiselle pienelle vanhalle kärrypolun alulle johon aika moni muukin päättää jättää autonsa ja siitä sitten samoja jalanjälkiä kävelee saman pienen reitin mitä jo kymmenet muutkin sitä ennen. Parkkeeraa  kauemmas tällaisista näkyvistä hyvistä pysähdyspaikoista.

3.      Tutustu sienimetsiin.  Lue tietoutta millaisissa paikoissa mikäkin sieni kasvaa. ei joka metsässä ole jokaista sienilajia!  Herkkutattikin vaatii ihan tietyntyyppisen metsän.  Niitä kasvaa sekä mäntykankailla että kuusikoissa. Minulla on molemmissa metsätyypeissä hyviä paikkoja mutta ehdottomasti parhaat paikat ovat kuusikoissa.  Kuusikko jossa on vähän valoa, ja näin ollen aluskasvillisuutta ei ole ollenkaan tai on erittäin niukasti.  Tatit voivat kasvaa sammaleessa tai karikkeessa. ne eivät vaadi paljoa, jopa sammalpäällysteisten kivien päältä olen poiminut tatteja.  Metsätyypit on niin erilaisia monille sienille että  kun menen "herkkutattiin", niin silloin menen todellakin "herkkutattiin", enkä kuvittelekaan löytäväni muita sieniä (tai niitä on ainakin todella vähän ja se  johtuu että maasto vaihtelee paljon). 

4.     Hyvässäkään metsässä ei kasva Herkkutatteja joka paikassa.  Tämä on tärkeä havainto. Minulla on useampi sienimetsä jossa tatteja kasvaa vain yhdessä tai kahdessa laidassa. Muu metsä on tyhjä eikä siinä yleensä kasva juuri mikään muukaan sienilaji.  (sama muuten pätee usein mm. korvasieniin - hakkuun jossain laidassa voi olla vaikka kuinka paljon ja osassa ei ole mitään).  Moni sienestäjä ehkä kääntyy tällaisesta metsästä äkkiä pois. Kävelee autolta 5-10 minuuttia ristiin rastiin ja toteaa: "tuolla metsässä ei kasvanut mitään".   Silloin minä taas muutun toiveikkaaksi. Jos metsätyyppi on oikea, kuusikkoa, ei aluskasvillisuutta tai vain  niukasti niin siellä jossain lymyää tatteja.  Yksi hyvä paikka on rinteet. Jos metsässä on rinteitä,  niin etenkin niiden alaosassa tai rinteen alla kasvaa usein Herkkutatteja.  Myös kärrypolut ja polut ovat hyviä paikkoja. Samoin metsän reunat kannattaa katsoa hyvin. Jos metsä siis rajoittuu peltoon, niin metsänlaidat ovat loistopaikkoja.  Niissä sienet varmaan saavat kuitenkin vähän valoa ja lämpöä enemmän  mutta ei liikaa. Tällaisistametsänreunoista poimin paljon tatteja. Muu metsä voi olla tyhjä. Mutta ei haittaa, kun kunnon tattipaikka löytyy, niitähän kasvaa ihan hirmuisesti pienellä alueella. Ja ne uskollisesti tulevat samaan paikkaan vuodesta toiseen.   muista että ihan joka vuosi ei Herkkutatteja tule,  ja vuosien vaihtelut ovat suuria. Itse poimin noin joka 3-5 vuosi tatteja niin paljon kuin jaksan metsästä kantaa ja muut vuodet ovat niukempia.  Vuosi 2013 on ihan huippu (muistaakseni vuosi 2009 ja 2005 olivat samoin mahtavia tattivuosia).    Muista muuten että jos alat löytämään Punikkitatteja (oransseja) niin silloin olet vääränlaisessa (liian rehevässä) metsässä Herkkutateille. 

5.      Ajoitus on Herkkutattijahdissa todella tärkeää. Herkkutattiaikoja on yleensä kaksi. Toinen sattuu joskus jopa heinäkuulle, tai viimeistään elokuulle, usein alkupuolelle (usein 10.8. paikkeilla). Toinen tattikausi on yleensä syyskuussa, ensimmäisellä tai toisella viikolla. Tatit kasvavat valitettavan nopeasti ja todella pienissäkin tateissa voi olla jo paljon matoja. Tatteja poimiessa niiden "hukka" onkin suurta. Vuosissa on eroja onko matoja paljon vai vähän. Tatit kasvavat niin nopeasti että paras poiminta-aika kestää vain 2 viikkoa. Pienet kiinteät tatit ovat parempia kuin suuret ja pehmeät.  elokuussa 2013 (kun tätä kirjoitan) paras tattiaika tuntui olevan 16.8. - 23.8. ja vielä viimeisiä nousi 29.8. kieppeillä mutta suurin osa alkoi olla silloin jo ylisuuria. Hieman on toki aina eroja paikkakunnittain.  Mistä sitten tietää milloin pitää mennä metsään? Jos metsät on  kohtuullisen lähellä, käy katsomassa silloin tällöin. Myös lehdissä lukee usein (tosin välillä minusta vähän viiveellä) vinkkejä tästä ja mikä nykyään parasta: ystävien Facebook-päivityksistä kuulee viimeistään hyvistä tattisaaliista.  Minä kyllä  Hennan Herkut Facebook sivuilla lupaan myös kertoa aina kun sienestysajat ovat ajankohtaisia.

6.     ja lopuksi vielä tärkeä asia sienen tunnistamisesta.  Herkkutattia on turvallista poimia kun sitä ei voi sekoittaa myrkkysieniin. vain ns. Piruntatti on myrkyllinen mutta se on punainen joten ei sitä Herkkutatin kanssa sekoita…  Kokematon sienestäjä saattaa kyllä sekoittaa Herkkutatin SAPPITATTIIN. Etenkin siis silloin kun Sappitatti on vielä pieni. Sappitatti ei ole myrkyllinen mutta se on syötäväksi kelpaamaton.  siinä on tuoreena karvas maku. ehkä hieman lakritsimainenkin.  Jos sappitatin laittaa pannulle Herkkutattien kanssa, sappitatti pilaa koko pannullisen kun kitkerä karvas maku "leviää" koko ruokaan.   Jos epäröit metsässä  onko poimimasi sieni oikea, niin MAISTA SITÄ!  Ota pieni pala tatin hatusta tai jalasta ja puraise pari kertaa että maistat suussasi. Herkkutatissa on pähkinäinen lempeä pehmeä maku  mutta Sappitatissa karvas maku. Kannattaa opetella maistamaan näitä, niin tiedät!

7.     Laitanpa tähän loppuun vielä varmuuden vuoksi Herkkutatin putsausohjeenkin kuvineen.    Halkaise tatti, jotta näet onko lakkiosassa tai jalkaosassa matoja tai madonreikiä.   Irrota jalka ja hattu toisistaan.  Ota hatun alta ns. pilliosat pois. Ihan nuorista pienistä Herkkutateista ei pilliosaa tarvitse poistaa. Se on silloin vielä valkoinen ja kiinteä.  Vasta kun tatti kasvaa, pilliosa on suuri, muuttuu hötöisemmäksi ja keltaiseksikin. Silloin se on poistettava.    Harjaa sieniharjalla lakin pinta ja jalkaosaakin jotta saat hiekan tms. pois.   Nuorien tattien jaloille ei tarvitse tehdä mitään mutta vanhempien tattien jaloista kuoritaan pieni kerros pois.  

JATKOSSA HENNAN SIENIKOULUSSA TULEE MYÖS AINAKIN SEURAAVAT SIENET: